Historia

Naantalin vapaaehtoinen palokunta, Naantalin vanhin toimiva yhdistys, perustettiin vuonna 1885. Sen eloon ovat vaikuttaneet niin palokunnan aikaa edeltävät suurpalot, sortovuodet, sotavuodet kuin myös tekniikan kehittyminen ja yleinen yhteiskunnan muuttuminen aikojen saatossa. Kymmenen palokunnan päällikköä on vienyt palokuntaa eteenpäin ja jokainen on jättänyt yhdistykseen myös omat merkkinsä. Seuraavassa on lyhyesti kerrottu palokuntamme ja Naantalin historiasta.

Suurpalot naantalin kaupungissa

Naantalin kaupungissa on ollut ainakin kaksi suurempaa tulipaloa, joista on säilynyt jotain tietoa nykypolvelle. Ensimmäiset merkinnät löytyvät suurpalosta, joka raivosi syyskuussa 1595. Suurpalossa tuhoutui paljon taloja sekä kaupungin silloinen arkisto asiakirjoineen. Toinen tuhoisa tulipalo oli vuonna 1628, jolloin paloi suurin osa kaupunkia ja kirkon sisustus kokonaisuudessaan. Palo sai alkunsa Johan Henrikin-poika Jägerhornin naakkojen ampumisesta, kun panos sytytti kirkon lähellä olevan aitan katon palamaan.

Ehkäisevä palotorjunta ja määräykset

Suurpaloista johtuen annettiin ensimmäiset paloturvallisuutta koskevat määräykset vuonna 1652. Paloturvallisuuden takia kiellettiin tulta pitämästä olkikattojen alla tai missä on rikkinäinen savupiippu tahi pirttiuuni. Valvomaan näitä määräyksiä asetettiin 1 – 2 porvaria tai kaupungin virkailijaa. Ellei määräyksen mukaan korjauksia suoritettu, määrättiin katto tai muuri purettavaksi. Kun tulipalo syttyi, oli talonväen parkaistava suurella äänellä apua, sen jälkeen alkoi rumpali hälyttää muita kaupunkilaisia apuun. Kaupunkilaisten oli riennettävä sammuttamaan paloa, vesisanko, kirves ja tikkaat mukanaan, joiden piti saman määräyksen mukaan kuulua joka taloon. Vuonna 1771 laaditussa palosäännössä määrättiin jokaiseen viiteen kortteliin palomestari, ruotumestari ja kolme apumiestä. Palomestarilla tuli olla palohaka, ruotumestarilla kaksi saavia ja apumiehillä sanko ja kirves. Kaupunkilaisten keskuudessa suoritettiin keräys, jonka tuotolla kaupunki osti vuonna 1831 ensimmäisen paloruiskunsa. Ilmeisesti ensimmäinen Naantalin kaupungin palojärjestys ilmestyi 1800-luvun loppupuolella suomen- ja ruotsinkielisenä kirjana. Palojärjestys hyväksyttiin Keisarillisen Suomen Senaatin vahvistamana noudatettavaksi Helsingissä Keisarillisen Senaatin Talousosaston Siviilitoimikunnassa 14 päivänä helmikuuta 1899. ”Käskystä: K. J. Ståhlberg.”

Vapaaehtoisen palokunnan perustaminen

Vapaaehtoinen palokunta aate virisi eräiden henkilöiden toimesta jo vuoden 1885 alussa, jolloin perustettiin vapaaehtoinen palokunta. Tosin ei tarkkaa perustamispäivää tiedetä, mutta ote asiakirjasta todistaa, että VPK oli jo kuitenkin olemassa 1885. Ote Naantalin Raastuvanoikeuden pöytäkirjasta 1885. TMA.C:1 Vuonna 1885 Sinä 16ntena toukokuuta lauantaina kokoontuivat kaupunkilaiset raatihuoneelle yleiseen raatihuonekokoukseen klo 11 enne puolipäivää puheenjohtajana pormestari Wilhelm Kurten. Maistraatin jäsenet olivat apteekkari Johan Ludvig Malmlund ja porvari Daniel Kollin.

2 §
Päätettiin suostua vapaaehtoisen palokuntatoimikunnan pyyntöön saada käyttää kaupungille kuuluvaa paloruiskua n:o 2 vapaaehtoisen palokunnan harjoituksiin, jolloin puheenjohtaja muistutti, että Maistraatti ei ollut mukana, kun raatimies Carl Franck oli luvannut luovuttaa kylpyhuoneen ruiskun siihen tarkoitukseen. Tämän pöytäkirjan tarkastus tulee tapahtua keskiviikkona sinä 20:ntenä tätäkuuta, josta osapuolille tiedotetaan.
Wilhelm Kurten Tarkastettu
J. L. Malmlund, D. Kollin

 

Hajaantuminen sortovuosina

Vapaaehtoinen palokunta hajaantui kuitenkin sortovuosien aikana. 1920-luvun lopussa heräsi eräiden naantalilaisten toimesta ajatus vapaaehtoisen palokunnan aloittamisesta uudelleen. Hanke edistyi toteuttamisasteelle syksyllä 1930, lokakuun 5. Päivänä pidettiin silloisessa Mokkakahvilassa Naantalin Vapaaehtoisen Palokunnan perustamiskokous. Tammikuun 11. Päivänä 1931 pidetyssä kokouksessa valittiin VPK:n ensimmäiseksi päälliköksi O. W. Sorthan. Myöhemmin ovat päällikköinä toimineet:

1934 – 1945 Hilmer Larko
1946 – 1948 Hugo Aalto
1949 – 1979 Esko Aarnio
1980 – 1980 Juha Kangasvuori
1981 – 1987 Timo Mannelin
1988 – 1989 Jarkko Eloranta
1990 – 1993 Juhani Huttunen
1994 – 1996 Reima Laine
1997 – 2007 Jukka Hanhiala
2007 – 2009 Semi Suni
2009 -> Marko Nissinen

Vakinaista palokuntaa edeltävä aika

Naantalin vapaaehtoinen palokunta alkoikin kehittyä ripeästi varsin iskukykyiseksi ja tehokkaaksi palontorjuntayksiköksi. Palotoimen kehittämiseen oli suuresti vaikuttamassa v.1948 sattunut Tupavuoren polttoainevarikon suurpalo. Kaupungin palopäällikkönä toimi palojärjestyksen määräämä ja kaupungin valitsema palopäällikkö, joka sai tehtävästään palkkion. Tämä ei kuitenkaan ollut aina oikeaan osunut ja tyydyttävä ratkaisu, oli jopa havaittavissa tehtävän laiminlyöntiä.

Vakinainen palopäällikkö

Puutteiden ilmetessä alettiin kaupungin puolesta olla valmiita palkkaamaan vakinainen palopäällikkö. Valtuusto vahvistikin palopäällikön johtosäännön kokouksessaan 23.3.1949, jolloin myös piti valita Naantalin ensimmäinen palopäällikkö. Erimieli- syydestä johtuen lykättiin päätös seuraavaan kokoukseen. 21.4.1949 Naantalin kaupunginvaltuusto valitsi ensimmäiseksi palo- päälliköksi palokorpraali Reino Karuksen Porista. Palopäällikkö alkoikin kehittää ja uudistaa Naantalin palotointa tavoitteena parempi paloturvallisuus arvokkaassa Naantalissa. VPK:n poikaosasto ja naisosasto perustettiin vuonna 1951. Poikaosasto saikin heti varsin suuren suosion naantalilaisten poikien keskuudessa. Vuonna 1930 rakennetun paloaseman tilat alkoivat jo 1950 luvulla käydä ahtaiksi ja -53 korotettiin asema kaksikerroksiseksi. Alhaalla olivat kaksi autotallia ja vahtimestarin asunto, yläkertaan taasen tuli palopäällikön asunto ja toinen asuintila, joka vuokrattiin ansioituneelle VPK: n jäsenelle Urho Lehtisalolle.

Uusi paloauto

Vuonna 1959 hankittiin Naantalin VPK:lle uusi Dodge-merkkinen paloauto, jolloin tuli ajankohtaiseksi laajentaa paloasemaa. Kaupungin hallinto myöntyikin siihen, että palolautakunta voi kokouksessaan 6.4.1960 päättää antaa laajennuksen uusikaupunki- laisen rakennusliike R. Kosken tehtäväksi. Samoihin aikoihin, eli 7.7.1960 valtuusto päätti hankkia Naantaliin ensimmäisen sairasauton, joka antoi lopullisen sysäyksen vakinaisen palokunnan perustamiseen.

Vakinaisen palokunnan perustamisen aika

Palolautakunnan esityksestä vuonna 1960 kaupungin päättävät elimet alkoivat olla valmiita ajatukselle omasta vakinaisesta palokunnasta. Suurelta osaltaan tähän oli vaikuttamassa myös sairaankuljetus, joka on alusta alkaen ollut palokunnan tehtäviin kuuluva. Vakinainen palokunta perustettiin 15.6.1961. Ensimmäisenä päällikkönä toimi Reino Karus ja miehistönä ensialkuun kolme miestä. Karus jäi eläkkeelle vuonna 1972 ja hänen tilalleen valittiin Seppo Laine, joka toimikin Naantalin palopäällikkönä, aina alueellisen pelastuslaitoksen perustamiseen asti. Vapaaehtoinen palokunta jatkoi toimintaansa palolaitoksen rinnalla ja yhteistyö on jatkunut varsin vilkkaana.

 

Kalustoa ja toimitiloja

Vuonna 1968 saatiin vihdoin Naantaliin oma radiopuhelinverkko, tukiasema sekä joka autoon autoasema. Tähän myös VPK liitettiin, jolloin poistettiin viimeinen paha puute, joka oli haitannut joustavaa toimintaa palolaitoksen kanssa. Vuonna 1971 palokunta sai uuden Mercedes Benz 911-merkkisen paloauton jossa oli 2200 litran vesisäiliö ja hyvät ajanmukaiset tilat kalustolle ja miehistölle. Yhteiseloa ahtaalla paloasemalla jatkui aina vuoteen – 90 saakka jolloin palolaitoksen kasvanut henkilöstömäärä ja yleinen tilantarve vaativat enemmän tilaa laitoksen käyttöön. Väliaikaisena ratkaisuna VPK sai kerhotilat Kuparivuoren koululta, tallipaikan ollessa yhä paloasemalla. Pitkän odottelun ja sopivanlaisen tilan puuttuessa kaupunkialueelta, saimme vihdoin omat talli- ja kokoontumistilat Naantalin kaupungin keskusvarikolta 1995. Tilat koostuvat kahden auton tallista ja toimistosta. Keskusvarikon kahvila ja muut tilat ovat myös ahkerasti käytössä palokuntamme tilaisuuksissa ja koulutuksissa. Palokunnan toiminnan osittainen muuttuminen ja eri osastojen kasvaneet jäsenmäärät saivat aikaan sen että vuonna 1996 hankittiin Ford Transit 100 L miehistönkuljetusauto. Transitille teki seuraa -98 pelastuslaitoksen Sisu-sammutusauto vm. 1979, joka jatkoi palveluaan meillä ”Mersun” tilalla. Alueellisen pelastuslaitokseen mentäessä alueella tehtyjen kalustotarkastusten yhteydessä todettiin Sisun olevan, jo huonossa kunnossa joten pelastuslaitos alkoi valmistelemaan korvaavan ajoneuvon hankintaa palokunnan käyttöön. Vuonna 2005 Naantalin VPK saikin käyttöönsä Raision pelastuslaitoksella palvelleen Scania sammutusauton vm.1991, joka palvelee edelleen käytössämme.
Kaupungin keskusvarikon tilantarpeen lisääntyminen ja oman toimintamme laajentuminen sai aikaan tilanteen, jossa keskusvarikolla olevia tiloja ei voitu pitää palokuntamme ja keskusvarikon toiminnan kannalta järkevinä, joten aloitettiin neuvottelut uusien korvaavien paloasematilojen hankkimisesta kaupungin alueelta. Pitkällisten neuvotteluiden jälkeen pelastuslaitos päätti rakennuttaa uuden paloasemakiinteistön Naantalin Luolalaan, minne tulisi kaikki palokuntamme toiminnan kannalta merkittävät tilat. Vuoden 2009 alussa Naantalin VPK pääsikin taas muuttamaan, mutta tällä kertaa odotettuun paloasematilaan. Uuden paloasemamme myötä voitiin kehittää palokuntamme toimintaa ja hankkia palokunnan käyttöön säiliöpaloauto. Säiliöpaloautoksi pelastuslaitos antoi käyttöömme Liedon kunnan entisen auto Scania 110super vm.1973. Uuden aseman tarjotessa mahdollisuudet säilyttää uutta auto lämpimässä ja kuivassa palokuntamme päättikin hankkia hyvin palvelleen Ford Transitin tilalle uuden miehistöauton VW Caravellen vm.2008.

 

Aluepelastuslaitos mukaan toimintaan

Valtioneuvosto aloitti 1990-luvun lopulla pelastustoimen alueellistamishankkeen, minkä tavoitteena oli perustaa maahamme suuremmat alueelliset pelastuslaitoksen, jotka mahdollistaisivat tehokkaamman resurssien käytön. Tavoitteet saavutettiinkin valtionneuvoston asetuksella, jonka avulla alueellisten pelastuslaitosten perustaminen tehtiin pakolliseksi. Vuoden 2004 alussa maassamme aloitti 22 alueellista pelastuslaitosta, joista yksi oli Varsinais-Suomen aluepelastuslaitos. Tässä yhteydessä koko Naantalin kaupungin pelastustoiminta, VPK mukaan lukien siirrettiin Turun kaupungin hallinnoiman Pelastuslaitoksen alaisuuteen ja Naantalin kaupungin oma kunnallinen pelastustoimi lakkautettiin.  Alueelliseen laitokseen siirryttäessä Naantalin VPK:n sammutussopimus siirtyi sellaisenaan osaksi pelastuslaitoksen toimintaa, kunnes 1.1.2007 tehtiin yhdenmukaiset palokuntasopimukset kaikille Varsinais-suomen pelastuslaitoksen alueella toimiville sopimuspalokunnille. Tässä yhteydessä tarkistettiin sopimuskorvauksia ja sovittiin kalustonkierrosta, sekä uusien varusteiden hankinnoista. Palokuntasopimus avasikin uuden lehden palokuntamme historiassa tarjoten paremmat mahdollisuutta hankkia kalustoa ja kehittää toimintaa entistäkin tehokkaammaksi.

Näiden kaikkien muutosten ja 125-vuotisen historian aikana palokuntamme on ollut jatkuvan murroksen kohteena, mutta silti pystymme edelleen toimimaan tehokkaasti ja taloudellisesti jokaisen kaupunkilaisen turvana päivästä ja vuodesta toiseen.

 

”Naantalin Kaupungin pelastuslaitoksen historiikkia vapaasti luvan kanssa lainaille, A.Laurila 2006”

 

Päivitykset tekstiin: H.Palomäki 2010